Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella IsoäitiSydänmaa merkityt tekstit.

Onnittelut

- Voi, minä olen niin onnellinen sinun puolestasi. Kaksi tärkeää asiaa elämässäsi on nyt löytänyt parhaan mahdoolisen ratkaisun. Anna minä halaan sinua. - Minäkin olen niin onnellinen. Minun elämäni on nyt järjestyksessä. - Minä uskon sen, rakas. Onnitteluni!   Lue lisää Lady Peltolasta edellinen -  seuraava   Lady Peltolan tarinan alkuun  

Peitevoide

  - Mutta Kirsi-kulta! Mitä minun vanhat silmäni näkevätkään?! - Mitä nyt, isoäiti? - Sinulla ei ole hanskoja! Mistäs nyt tuuli puhaltaa, kun olet viimeinkin hyväksynyt peitevoiteen?   - Itse asiassa sekin johtuu Markista. Hänellä on about murkkuikäinen pikkusisko, jolla myös on vitligo. Ja kuten voit arvata, se on nuorelle tytölle kova paikka. Hän käyttää tätä voidetta, joka pysyy tosi hyvin.   - Ihana kuulla, että vihdoin olet löytänyt sopivan voiteen. Lue lisää Lady Peltolasta edellinen -   seuraava   Lady Peltolan tarinan alkuun  

Kuva komeasta miehestä

 - Ja mistä tämä ihmemies löytyi? - Auringonlaskusta. Hänkin rakastaa katsella auringonlaskuja. - Entä missä hän asuu? - Tällä hetkellä kesämökillään Joutsassa, mutta oikeasti hän asuui Helsingissä. Hän kääntää kirjoja työkseen, ja voi työskennellä missä vain. - Sinä puhut hänestä niin hellällä äänellä, että taidat olla ihastunut. Onko hänkin ihastunut sinuun? - Kyllä, kyllä! Ja hän on niin komeakin... - Sinulla varmaankin on kuvia hänestä...? - Joo, on. Minäpä näytän sinulle. - Tässä on selfie meistä. - Ah, komea mies, niin komea mies. Eipä ihme että olet kiinnostunut hänestä.   Lue lisää Lady Peltolasta edellinen -   seuraava   Lady Peltolan tarinan alkuun  

Herra Oikea

 - Minä olen tavannut miehen. - Selvä. Aika outoa kyllä, kun vain puolet maapallon asukkaista on miehiä. Onko kyseessä ihan vain mies, vai ehkä Herra Oikea? - Isoäiti! No... Toivottavasti hän on Herra Oikea. Me ollaan tapailtu nyt vähän yli kuukauden, ja tyyppi tuntuu päivä päivältä paremmalta.   Lue lisää Lady Peltolasta edellinen - seuraava   Lady Peltolan tarinan alkuun  

Kirsi kertoo isoäidille

Isoääiti Sydänmaa nyppii kuivia lehtiä huonekasveistaan. Kukat ovat hänelle rakas harrastus. Hän kuulee avaimen kääntyvän lukossa ja jonkun saapuvan kotiinsa. - Hei, isoäiti, eipä ollakaan vähään aikaan nähty. - Oi, minun olisi pitänyt heti arvata, että se olet sinä, eihän muilla ole avaintakaan. Paitsi huoltofirmalla, mutta heidän ei kuulu tulla ilmoittamatta etukäteen. - No, mitenkäs on, sinulla on tainnut olla kiireinen kesä. Paljon kuvauskeikkoja? - Joo, kiirettä on pitänyt... Minulla on jano, saisinko vaikka mehua? - Tietysti, tietysti, istu vaan alas. - Ja mikä on salaisuus sinun hymysi takana? Minä näen sinusta, että jotakin nimenomaista on tapahtunut. Lue lisää Lady Peltolasta edellinen -   seuraava   Lady Peltolan tarinan alkuun

Isoäiti ihailee kuvia

 Kirsi Peltola on iltakahvilla mummonsa Bertta Sydänmaan luona. - Mitäs sinä olet kuvaillut viime aikoina? - No, sinähän tiedät, että minä rakastan auringonlaskuja.... - Annapa, niin näytän sinulle muutamia viimeaikaisia kuviani. Olen Instagramissa ja Facebookissakin nimellä Lady Peltola Photography. - Tosi kivoja kuvia. Sinun pitäisi tehdä näistä oikea taidekirja.   Lue lisää edellinen - isoäiti Sydänmaasta - seuraava edellinen - Lady Peltola - seuraava  

Iiron pelihistoriaa

 - Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi suomalaisten piti jatkaa valloitustaan itään päin. Miksei meidän armeija pysähtynyt, kun vanha raja oli saavutettu? - Iiro! Mitä sinä olet tehnyt koulun historiantunneilla? - Pelannut ristinollaa kavereiden kanssa. - Outs, tuo minun olisi pitänyt arvata sinun heikoista arvosanoistasi. - Mutta kerro silti, miksi suomalaiset halusivat tehdä Suur-Suomen? - Siihen aikaan siellä väki oli suomensukuisia ja he puhuivatkin suomea. - Ahaa. Mutta muuttivatko ne sitten Suomeen niin kuin mujut evakot sodan loputtua? - Muutamat kyllä, mutta Neuvostoliitto vaati heidät palaamaan. Neuvostoliitto myös muutatti asukkaita muilta alueilta Itä-Karjalaan, että saivat suomenkielen ja kulttuurin haalistettua alueella. - Isoäiti, nyt on kyllä puhuttun riittävästi historiaa. Onko sinulle ok, jos lähdemme illalla Iiron kanssa pienelle pubikierrokselle? - Tietysti on, tietysti. Tehän olette nuoria ja nuorten pitää mennä. Kyllä minä ymmärrän. Lue lisää edellinen - iso...

Sortavalan asiaa

 - Mutta takaisin historiaan, isoäiti. Minä muistelen, että sinä olet käynyt Sortavalan suunnalla kahdestikin. Oletko sinä käynyt vanhempiesi kodeissa? Eivätkös he olleet kotoisin samalta kylältä? - Joo, he olivat naapureita lapsuudessaan. En ole päässyt sinne, muistathan, että se oli saaressa. Mutta toisaalta ei sinne ole tarvettakaan mennä, talothan on hävitetty. Kylän viimeiset evakkoon lähtijät tuikkasivat kaiken tuleen, kun joutuivat jättämään kotinsa uudemman kerran. - Minkä ihmeen takia he omansa polttivat? - He tiesivät, etteivät enää koskaan palaa sinne, koska Suomi oli hävinnyt sodan. historiaa - Mutta miksi Suomi hävisi sodan? Suomalaisjoukothan olivat vallanneet takaisin vanhat Suomen maa-alueet ja enemmänkin. Suomihan ei ollut häviöllä vaan voitolla! - Meidät tuomittiin häviäjiksi, koska teimme yhteistyötä Saksan kanssa, ja Saksahan todellakin hävisi sodan.  Lue lisää edellinen - isoäiti Sydänmaasta - seuraava edellinen - Lady Peltolasta - seuraava

Suu poikki

- Lapset, lapset, suu poikki nyt! On se vaan kummallista, miten te kaksi alatte aina tavatessanne käyttäytyä kuin pahaiset murrosikäiset. Ehkä teidän pitäisi kummankin tavata syntymäpäivänne ajokortistanne ja laskea syntymävuodestanne, että olette jo aikuisia.   - Anteeksi, mummo. Mutta Iiro aloitti. - Olenko minä koskaan sanonut sinulle, että viisaampi lopettaa tyhmän keskustelun eikä jatka sitä? - Joo, olet, mutta kumpikaan meistä ei ole viisaampi, Iiro hymyilee. - Ja tuo on niin Iiroa, aina nenäkkäänä, isoäiti huokaa. Lue lisää  edellinen - isoäiti Sydänmaasta - seuraava edellinen - Lady Peltolasta - seuraava

Kahviherkut

- Mummo, hei, olenko minä koskaan muistanut sanoa, että sinä leivot maailman parhaat herkut? Nämä karjalanpiirakat ovat niin maukkaita, etten halua käyttää samaa niemä tusinatuotantopaistoksista, Iiro hehkuttaa suu täynnä karjalanpiirakkaa.  Kirsi komppaa: - Niinpä niin, isoäiti, osaat sinä paistaa mitä mainoimpia pipareitakin. - Se on tämä karjalanpiirakoiden tekeminen minulla verenperintöä. Niin kuin on teilläkin. Muistattehan, että sekä minun että isoisänne suku on Karjalasta. - Kyllä me se muistetaan, isoäiti. Mutta mitenkäs te olette ajatelleet. Jos Venäjä palauttaisi Karjalan Suomelle, niin muuttaisitteko sinne? Iiroa aihe ei kiinnosta ja Bertta-mummokin haluaisi vain käydä sukunsa sijoilla, mutta Kirsi olisi valmis muuttamaan sinne ainakin joksikin aikaa. - Ja olisihan se hienoa olla ikuistamassa alueen jälleenrakentamista valokuvaajana, Kirsi lisää. - Minä luulen, että siellä olisi niin paljon jälleenrakennettavaa, ettei suomalaisilla riittäisi rahat siihen, isoäiti huokaa....

Koulukuvat

 - Voi hyvät hyssykät, mitäs täällä onkaan...?! Iiro kumartuu katsomaan hyllyllä olevia valokuvia.  - Isoäiti, sinulla on edelleen meidän vanhat koulukuvat esillä!  - Miksikäs eivät olisi? Te ja Ilari olette minun kolme suosikkilapsenlastani. - Mikä ei tietenkään ole ihme, koska sinulla on vain kolme lapsenlasta, Kirsi nauraa.   Lue lisää edellinen - isoäiti Sydänmaasta - seuraava edellinen - Lady Peltolasta - seuraava

Bertan mekko

 Lahjojen avaamisen jälkeen on vuorossa kahvittelu. Kirsi Peltola kysy serkultaan Iiro Sydämnmaalta: - Näitkös sinä, Iiro, meidän mummon televisiossa Itsenäisyyspäivänä? - Joo, näin, enkö ollut uskoa silmiäni. - Sinulla oli ihana mekko siellä. Mistä se on hankittu? - Kiitos, kultaseni. Minä ostin sen Helsingistä. Ja ostin minä sieltä toisenkin mekon samalla kertaa. Ajattelin että sitä voisin pitää jossakin vähemmän muodollisissa pippaloissa. - Oh, näytä meille, millainen se on! Hetken kursailtuaan isoäiti käy vaihtamassa mekon päälleen ja tulee mannekeeraamaan, - Kas, tällainen se on. Tämä kyllä varmaan sopisi paremmin sinulle, Kirsi, kun minun ikäiseni mummon pitäisi kaiketi pukeutua jo vähemmän rimuusisesti. - Eikä mitä, isoäiti! Tuo on upea mekko upean isoäidin päällä, Iiro kuittaa. Lue lisää edellinen - isoäiti Sydänmaasta - seuraava edellinen - Lady Peltolasta - seuraava  

Lahjojen aika

- Ihana laukku, voi kiitos, Iiro! Mutta ihan kamalaa, että minulla ei ole sinulle mitään lahjaa, kun en tiennyt, että tulet Joutsaan jouluksi. - Nou hätä, vie minut vaikka kierrokselle paikallisiin ja tarjoa pari olutta tässä joku päivä. - Mummohan on hankkinut meille ihan samanlaiset tavarat, sukat kai ovat itse kudottuja?kysyy Iiro saamaansa pataa pidellen. Sukat hän on jo vetänyt jalkaansa.  - Ja kovin samansuuntaiset oli meidän molempien ajatukset, kun kumpikin annoimme isoäidille jotakin leipomiseen liittyvää. Lue lisää edellinen - isoäiti Sydänmaasta - seuraava edellinen - Lady Peltolasta - seuraava